Liikunta, kiistelty aihe. Jonkun suosikki ja jonkun inhokki. Mielipiteet jakautuvat aivan kaikkialla, omasta tyttöporukastani löytyy oivia esimerkkejä erilaisesta suhtautumisesta. 

Itselläni on selvä päämäärä liikunnan suhteen, haluan menestyä. Toinen ystävistäni on laihtunut 10 kiloa vuoden aikana liikunnan ja hyvän ruokavalion avulla. Kolmas sanoo, että liikunta on yliarvostettua. Neljäs liikkuu liikaa samalla sairastaen anoreksiaa.

Tämä kakkosesimerkki, laihtuja, on oiva esimerkki siitä kuinka liikunta ja oikeat elämäntavat vaikuttavat elämänlaatuun kun ne ottaa tosissaan. Kaikkeen pystyy kun vain haluaa sanoi kaverini minulle kun kysyin kuinka hän löytää itsekuria. Oma liikuntani on stressin purkuun aivan täydellistä, varsinkin kun löysin potkunyrkkeilyn jota harrastan aina satunnaisesti. Laskemiseen tämä energia on myös hyvä suunnata, "en lopeta ennen kuin opin tämän". Kolmas ystäväni on taasen hoikka kuin mikä vaikka tunkee suuhunsa vaikka mitä roskaa, mikäs siinä!

Tämä neljäs on taas surullisen kuuluisa.. Tunnen omantunnon tuskia tästä, koska ensimmäisen kerran kun tyttö meni salille, hän meni sinne kanssani .. Nyt anoreksia alkaa ottaa yliotteen ja jäljellä on vain luut. Olen koittanut puhua, mutta hän vain pakenee tilanteesta. Onko teillä mitään kokemuksia anoreksiasta? Haluaisitteko jakaa niitä kanssani yksärillä ? Oon niin hukassa etten tiedä mitä tehdä .. Kiitos teille jotka autatte ♥ ja vielä asuja tähän loppuun: